perjantai 30. huhtikuuta 2010

Kevään juhla



Suomen kevät

Taas on aika alkaa juhlistamaan alkoh... siis tulevaa kevättä.
Siihen kuuluu sauna, kaverit, grillaus, alkoholi, sauna, alkoholi, sauna, alkoholi, sauna... anteeksi, taisin hieman jämähtää aiheeseen.

Muistakaahan olla alkoholia ja juoda selvinpäin.
Ja jos hukutte, saatte selkäänne.

HYVÄÄ VAPPUA!

torstai 29. huhtikuuta 2010

Tampereen Puhelin ja kusetuksen kultainen sääntö





Syylliseksi todettu, vangittu ja ammutaan aamunkoitteessa


Myönnän, älkää sanoko mitään, olen tehnyt syntiä.
Olen tilannut internet liittymän.
Lyököön minut vasamillaan maahan herra, sillä olen tehnyt syntiä!
Ja ei, en jättänyt sitä siihen..
Menin tilaamaan 24/1 Megabittisellä nopeudella varustellun liittymän...
Säälikää kurjaa...

Toisin sanoen, Tampereen Puhelimen asiakas täällä hei!

Oheisessa kuvassa, jonka kauniisti olen tähän blogiin liittänyt, demonstroin mitä olen saanut liittymästä jonka olen tilannut.
Asiaa on nyt käyty lävitse puhelimessa jo useampia kuukausia.

Ensin oli vika omissa laitteissa -> uusintaan
Sitten arveltiin vian olevan johdoissa -> uusintaan
Sen jälkeen löydettiin vika, että "Teillä tulee kupari vastaan 3 Megabitin kohdalla, ei tässä nyt ole muuta selitystä."
Tämän jälkeen puhelinsoittoja lisää, sillä mikään ei tuntunut auttavan ja uusia selityksiä suollettiin kuin suoraan "Kultaisen kusetuksen ABC" käsikirjasta.

Linjamme oltiin "pingattu" 16megabittiä sisään ja 2 ulos.
Tässä vaiheessa muistettiin myös mainita erikseen, kuinka meidän "kuparimme tulee vastaan vasta 18Megabitissä".
Kuidusta ei oikein kukaan osaa sanoa mitään.

Että näin, tervetuloa tänne Hämeeseen, meillä on ihmiset karjaa ja yritykset tökkivät sähkökepeille persuuksiin, että hähhäh, maksakaa vaan lisää.
Ja Hämäläinen senkun vetää hattua päästä ja kiitellen poistuu ovesta iloisesti ajatellen, että kyllä ne sitten palautuksissa tulevat takaisin ja hymyillen jatkaa kotiinsna syömään kylmää hernekeittoa.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kun et voi enää ylittää kuin itsesi



Tämä oli taas sellainen päivä, jona toivoin ihmiskunnalle vähemmän kuin mitä se on jo saanut. Taas kerran kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta koska pidän kirjoittamisesta, kerron myös ne sanat.

Tampere oli tapansa mukaan kaunis ja sää lämpimän aurinkoinen, jonka pystyi synkeyttämään enää itsekäs, alkukantainen ja valloittavan laiska olento, suomalainen mies.

Tämä evoluution huipulla oleva, oman itsensä herra, ajaa paikallisen suurehkon kauppakompleksin huomaan uudehkolla Mercede Benz C200 coupellaan. Kyseisen ostoshelvetin ovat insinöörit aivot sauhuten miettineet ja piirtäneet suuren määrän parkkipaikkoja, jotka työmiehet sitten leipänsä eteen ovat asvaltilla toteuttaneet ja kauniisti merkiten maalanneet.

Vaan riittääkö tämä meille? Ehkei paikkoja olekaan tarpeeksi? Matkakin on niin kovin pitkä tuolta parkkipaikalta, peräti toistakymmentä metriä jos sattuu olemaan ruuhkainen päivä! Näin uumoilimme erään viehättävän rouvan kanssa, samalla katsoen kuinka tämä neandertaali vaappuu pullokassi heiluen kauppaan, jättäen uljaan rautaheponsa, mihinkäs muuallekaan kuin parkkeeramisen kieltävälle paikalle, nokka invalidipaikalle ja perä ahtaalle sisäänkulkureitille.

Mieleni teki taputtaa miestä olalle ja kysyä, että rikotaanko selkäranka nyt vaiko takaisin tullessa, että saat sitten ihan laillisesti ja vieläpä kokonaan parkkeerata sen velkapeltisi siihen invalidiruutuun, ettei tarvitsisi tuollain puolitiehen jättää.

Mielessäni pyöri vain vanhan englantilaisen komediasarjan repliikki; "However, I am a busy man and I can't be bothered to punch you at the moment. Here's my fist. Kindly run towards it as fast as you can."

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Päivä jona Tampere pysähtyi



Esipuhe

Tänä synkkänä kevätpäivänä, perustin blogin. Se ei ollut erikoinen päivä, hieman lämmin ja sateinen.
Löysin viimein tarkoituksen tälle kaikelle ja sen tarkoituksen tulen jakamaan teille vielä monesti.
Olen se salainen numerotorni, joka vielä viestittää rajan takaa totuuksia, joita kukaan ei ymmärrä ja harvat enää kuuntelevat.

Syy ja seuraus

Tässä blogissa tulemme käsittelemään eri aiheita tosi-tv julkkiksista progemusiikkiin, alkoholista leivontaan, sekä kaikkeen mikä jokainen päivä meitä vaivaa, tökkii, naurattaa, inhottaa tai vain mietityttää.

Tulen jakamaan kanssanne ajatuksiani myös erilaisista internet ilmiöistä ja näiden ilmiöiden sisällöstä sekä todenperäisyydestä.

Vesa Keskinen ja kultainen Sampo

Ensimmäisenä blogimerkintänäni aloitan, jo ylhäällä tarkkaavaisimpien huomaaman, Vesa Keskisen uuden "Reality-shown" käsittelyn. Pääset parhaiten jäljille tästä.
Kyseessä on siis herra Keskisen oma tosi-tv ohjelma, mistäs muustakaan kuin omasta Tuurin kyläkaupastaan!

"Tuuri-ohjelmassa seurataan Veljekset Keskinen Oy:n Kyläkaupan arkea ja juhlaa. Se näyttää millaista on massiivisten tavaravirtojen, palveluiden ja majoituksen hallinta, kun asiakkaita on parhaimmillaan jopa 50 000 päivässä."


Hyvät ihmiset, minä esitän yhden välikysymyksen; mitä helvettiä?
Onhan se jo nähty, että kristityt perustavat oman TV-kanavan, josta esitetään vain kotivanhemmille ja lapsille sopivaa viihdettä, Kymppitonnia.
Ymmärrän toki, että jo keski-iän ylittäneet ihmiset haluavat päästä nopeasti kauppaan ja kaupasta pois, että pääsevät kotiinsa katsomaan ohjelmaa kaupasta.

Olen joskus törmännyt tällaiseen internetissä ja se alkoi "Yo dawg..."

"Jokaisella Tuuriin saapuvalla on oma tarinansa ja näistä tarinoista syntyy ohjelma, joka on kuin suomalaisen kesäloma, vilpittömän hyväntuulinen ja rento.
Ilmoittaudu mukaan kuvauksiin!"


Olen nähnyt elokuvan, jossa saunovista miehistä koostettiin heidän elämänsä tarina ja se elokuva oli koskettava kaikessa karuudessaan.

Mutta Juha 52 vuotta, joka on tullut ostamaan vaimolle virtsankarkailusuojia ei ole koskettava, kiinnostava saatika edes katselun arvoinen. Ja silti, joka päivä näitä ohjelmia tulee lisää ja jokainen ohjelma kerää entistä enemmän katsojia kotisohvilta

Tämähän on edelleen vain mielipide joka huudetaan kalliolta vuoristoon, mutta näistäpä se kansan tahto yleensä koostuu, pienistä huudoista loputtomaan maailmaan.

Minä valmistuin elämän koulusta ja lopputyönä vedin aikoinani television piuhat seinästä ja annoin digiboksini keräykseen. Ostin tilalle kirjan.