Minä vihaan ihmisiä...

...varsinkin sinua siellä takana!

Viimepäivinä olen taas päässyt todistamaan ihmisten lähimmäisen rakkautta.
Muuton vuoksi olen joutunut poistumaan kolosta (jota jotkut kodiksikin kutsuvat) harmittavan monta kertaa muiden Homo Sapiens lajitovereideni pariin, vain huomatakseni, että tänä päivänä syttyvä nuotio on monille yhtä uusi asia kuin 10000 vuotta sitten.

Pyörää keksimässä

Viimeaikaisten useiden empiiristen koetuloksien yhteenvetona, voin todeta että pyörä on keksitty toissapäivänä, se on valjastettu käyttöön eilen ja tänään sitä koetetaan ensimmäisen kerran.
Tämän voit todistaa varsinkin Tampereella varsin tehokkaasti.
Koskaan en ole elämässäni kohdannut moista kävelijä/pyöräilijä/autoilija välistä kilpailua ja vihanpitoa, kuin täällä Mansesterin sydämessä.
Silloin kun jää kävelijä alle, huudetaan autojen ja pyörin hirmuvallasta.
Kun pyörä jää auton alle, huutavat kävelijät voittokulkueessa, että huomaattekos miten paha tappaa toistaan.
Kun auto törmää toiseen, on pyörällä liikkuja voittaja ja kävelijä mielestään jo jumala.

Mutta missä vika?

Usein kuullaan, kuinka kävelijät haluavat pyörät pois kävelyteiltä kävelijöiden henkeä vaarantamasta ja liikenteen sekaan ja tästähän autoilijat riemastuvat, että tungetaan mopoautot valtaväylille ja pyörät taajamien autoteille. Että joko tässä kohta pitää alkaa rakentamaan autoille omaa tietään.

Autoilijat taas ovat sitä mieltä että pyörän ja kävelijän paikka on siellä kävely- ja pyörätiellä ja mielellään vaikka mahdollisimman syvällä jossian metsäpoluilla, että jos mieli tekee kuntoilemaan kävelyn tai pyöräilyn pariin, niin muuttakoot maalle pois ihmisten tieltä.

Pyöräilijät usein taas tuovat esille oman kantansa, kuinka kukaan ei ymmärrä ja Tampere vain polkee omia pyöräilijöitään. ("vitsi on oma keksimä" -lainaten kuuluisaa internet väläytystä)


Ratkaisu on teissä (enkä edes kuseta)

Itse sekä autoilijana että auton omistajana, pyöräilijänä että pyörän omistajana sekä kävelijänä että toimivien jalkojen omistajana voin vain sanoa, että ei auta kuin katsoa peiliin ja mennä itseensä, jos ei saa tuonne asvalttiviidakkoon itseään sopimaan muutaman hassun auton ja pyörän sekä toisen ihmisveljen sekaan.

Ei tämä Tampere mikään Kiina ole, kyllä te sinne mahdutte ja jos tuntuu ettette mahdu, ehkä kannattaa hankkia vain tietokonepeli, jossa pääsee harrastamaan jotakin näistä kolmesta vaihtoehdosta.

Mikäli tämäkin tuntuu liian haastavalta, en voi enää auttaa. Eikä voi luultavasti kukaan muukaan. Saatika edes halua.

Minä menen nyt tankkaamaan, pumppaamaan pyörän renkaisiin ilmaa, ostan uudet lenkkikengät ja olen tyytyväinen siihen, ettei tämä ole Kiina.

Ja eikun etiäppäin!

Moraali (ttomuus)

Tämä paljon puhuttu moraali on tunkeutunut näinä synkkinä päivinä jo kaikkialle.
Monissa suomalaisissa kodeissa sitä on ollut jo vuosia. Se on telkkarissa, lehdissä ja uskokaa tai älkää, mutta jopa joidenkin teidän naapureidenne kotona!

Viimeaikoina on puhuttu paljon eri medioissa moraalista ja sen puutteesta.
On ollut niin peniksiä lapsille mainoskatkoilla kuin valtaisaa julkisuutta saanut Yle tv kahden "homoilta" joka on saanut Hämäläiset kuohumaan.

Eihän tästä puutu enää kuin vihainen lauma ihmisiä heinähankojen ja soihtujen kanssa marssimaan pitkin katuja ja huutelemaan erilaisia iskulauseita. Kerrassaan kamalaa, etten vallan sano. Enkä sanokaan.

"Mutta ajatelkaa lapsia!"

Itse olen virne kasvoillani seurannut viime päivien tapahtumia ja heitellyt sinne tänne bensaa liekkeihin itsekin. Mielipiteethän ovat avoimia. Itse myönnän typeryyden nousevan välillä ylitse äyräiden kun koittaa tuoda omaa kantaansa esiin ja päätyykin vain huutelemaan "Ite oot!" ja "Mutsis!".

Ja kun keskustelu yltää tähän tasoon, on jatkamista enää turha edes ajatella.
Mutta miksi siis on niin tärkeää huutaa metsään, kun sieltä huudetaan samalla tavalla takaisin?

Mikäli ilmoitan olevani homoavioliittojen kannalla, olen joko "wannabe" joka haluaa kuulua massaan ja jonka säälipisteitä ei tarvita, sillä kaikki ovat tasa-arvoisia tai itse homo. Jos ilmoitan että homoavioliittoa kohtaan sanoo jo suomen laki, että tämähän ei nyt hyvä herrasväki ole sallittua ja ettei kirkollakaan ole tähän sanomista, olen natsi, Räsäsen koira, aivopesty tai jopa "helvetin säälittävä ihmisraunio joka ei tajuu mitään", kuten eräs henkilö asian minulle ilmaisi.

Tee se kuten Aku Ankka ennen vanhaan

Muistatteko kohun kun keksittiin ettei Akulla ole housuja? Tai kun eräs japanilainen sarjakuva pilasi lähestulkoon suomen nuorison?

Itse lueskelin vanhaa Roope-Setä lehteä 80-luvulta ja takakannessa minua odotti yllätys:

On se melkoinen jässikkä, Roope meinaan, vielä vanhanakin.
Ottakaamme kaikki oppia Roopelta ja eletään letkeästi, eikä murehdita turhia.

Ja eikun uutta huomista kohti!

Parkkeeraamisen maailma, osa 2

Olen päättänyt ruveta pitämään kirjaa Hämeessä tapahtuvasta kummallisesta perinteestä, nimittän auton parkkeeraamisen maailmanennätyskisoista. Normaalisti en moisiin kisoihin niin kiinnittäisi huomiota, mutta kun nämä ryökäleet tekevät huomioimatta jättämisen lähes mahdottomaksi.

Syy, mutta missä ihmeessä on seuraus?

Kesäisiä kuvia selaillessa ja etsiessäni taas niitä pieniä iloja aurinkoisesta päivästä, osui kuvien joukkoon taas yksi oman elämänsa supersankari, nimittäin Hämäläinen parkkeeraaja.
Kuten todistuskuvasta H ilmenee, on parkkeeraus tehty jälleen kaikkien normien, lakien ja ylipäänsä terveen järjen mukaisesti:


Kuten kuvasta huomaamme, on alunperin kauppa tarkoittanut parkkipaikat suoraan pysäköitäviksi. Parkkipaikalle mahtuu noin 12 autoa vierekkäin.
Täytyy kyllä myöntää, että melko luovasti mies osasi käsitellä kovan onnen ooppeliaan että sen noinkin sutjakkaasti sai peruuteltua ruutuihin. Takana seisovaa pakettiautoakin piti oikein pää ikkunasta pitkällä tihrustaa ettei vahingossa kylkeen tömäyttäisi.

Itse en voinut kuin napata kuvan, näyttää peukalolla hyväksyntäni ja ajaa paikalta kohti uutta parkkeeraamisen riemuvoittoa etsien.

Hei Hoi autokansa!