Kun sanat vievät raastupaan

Niin vain musiikki enää suojelee.

Kun avaan joka aamu koneeni ja internetin tietoväylä pääsee jyräämään pääni lävitse ampuen konekiväärin lailla tietoa kallooni, ei se ole enää vuosiin miellyttänyt minua.

Joka päivä herään aamuun vain huomatakseni, mitkä kaikki asiat voivat viedä minut vankilaan joko kuukaudeksi tai kymmeneksi vuodeksi. (onneksi me ensikertalaiset tulemme pääsemään hyvällä käytöksellä ja nuhteettomalla taustalla jo puolessa tuosta ajasta)
Eikä tämä ole hauskaa minusta, saati sitten sinusta siellä ruudun takana, ei sitten pätkääkään.

Kaikki alkoi viattomasta ajatuksesta..

Ja niin kierre alkoi.
Aloitetaan muutamasta blogikirjoituksesta. Tuotiin mielipide esiin suomen maahanmuutosta ja kas syyte napsahti kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja samaan aikaan kuitenkin kiehuu taas toisella reunalla.
Kirjoitettiin mielipide julkkiksesta ja *naps* meillä oli syyte kunnianloukkauksesta ja herjauksesta.
Tehdään mielipidekirjoitus eduskunnasta ja oho, taas ollaan kusessa.

Ja sitten ihmetellään sormi suussa, että mitenkäs taas mentiin näin.

En usko, enkä usko että sinäkään uskot

Mutta usko pois kun sanon että aina tässä maassa on menty perse edellä puuhun ja niin tullaan tekemään vastaisuudessakin, oli sitten kyse politiikasta, kirkosta, työnteosta, "oikeuslaitoksesta" tai helvetti sentäs puutarha-alan kaupan pitämisestä. (täytyy käydä piilottamassa amppelit ja kultaköynnös ettei perhanat tuomitse minua, pistin samalla piiloon vessan henkilövaa'an ja nypin hehkulamput katosta, etteivät vaan pysty syyttämään kannabiksen kasvatuksesta)

Onko vain laulajalla enää vapaus sanoa sanottavansa?

Varsinkin vanhempi polvi muistaa, kuinka Irwin aikoinaan piti suomen hallituksesta ja verottajasta. Tekipä näistä muutaman nappiin osuneen laulunkin. Erääseen hyvin ikimuistoiseen "Haistakaa paska koko valtiovalta" kappaleeseen sai innoituksensa, kun verottaja päätti nyhtää kitaristilta viimeisetkin lantit.
Enkä muista että mies olisi päivääkään linnassa viettänyt. (tosin katkoa täksi kuulemma kutsui)

Tänä päivänä yhteiskuntakriittinen musiikki menee kansaan jälleen kuin häkä. Porvarit riistää ja duunarit itkee kuorossa. Jokainen nuori on jollain tapaa kapinallinen ja yleensä pienenä perheessä jo opitaan kiroamaan verottaja, lisävero, ALV, ruokavero, viinavero ja kaikki muutkin syvimpään kuiluun. Itse en ainakaan isäni tai äitini ikinä muista kiitelleen, kun otti verokarhu vuoden lopussa saataviaan takaisin, kun olivat muka liian vähän veroja maksaneet. (itse en junttina ikinä ole vielä keksinyt, miten olen voinut maksaa veroja liian vähän, mutta yleensäpä ovat pitäneet minut hiljaisena veronpalautuksilla, tosin taitaa tuokin olla joku salaliitto)

Tänä päivänä protestilaulajia on hieman joka bändissä, sillä suomalaista musiikkia pohjustaa aina sama aate; Meitä poljetaan.

Loppuun haluaisin jokaisen lukijan painavan tätä linkkiä ja kuuntelevan kappaleen joka tästä aukeaa. Itse löysin Irwinille jatkajan näiden laulujen saralla. Istuin ja kuuntelin laulun monesti ja lähdin tätä lauleskelle suuriveroisella diesleautollani kohti Tamperetta. Mietteissäni, että ehkä tästä vielä noustaa ja joskus tulevaisuudessa kun olemme jo omat protestilaulumme tehneet ja maaksi muuttuneet, suurella ilolla lauleskellaan ajoista, jolloin verot oli veroja eikä hiluja taskunpohjalla vaan.

Minä vihaan ihmisiä...

...varsinkin sinua siellä takana!

Viimepäivinä olen taas päässyt todistamaan ihmisten lähimmäisen rakkautta.
Muuton vuoksi olen joutunut poistumaan kolosta (jota jotkut kodiksikin kutsuvat) harmittavan monta kertaa muiden Homo Sapiens lajitovereideni pariin, vain huomatakseni, että tänä päivänä syttyvä nuotio on monille yhtä uusi asia kuin 10000 vuotta sitten.

Pyörää keksimässä

Viimeaikaisten useiden empiiristen koetuloksien yhteenvetona, voin todeta että pyörä on keksitty toissapäivänä, se on valjastettu käyttöön eilen ja tänään sitä koetetaan ensimmäisen kerran.
Tämän voit todistaa varsinkin Tampereella varsin tehokkaasti.
Koskaan en ole elämässäni kohdannut moista kävelijä/pyöräilijä/autoilija välistä kilpailua ja vihanpitoa, kuin täällä Mansesterin sydämessä.
Silloin kun jää kävelijä alle, huudetaan autojen ja pyörin hirmuvallasta.
Kun pyörä jää auton alle, huutavat kävelijät voittokulkueessa, että huomaattekos miten paha tappaa toistaan.
Kun auto törmää toiseen, on pyörällä liikkuja voittaja ja kävelijä mielestään jo jumala.

Mutta missä vika?

Usein kuullaan, kuinka kävelijät haluavat pyörät pois kävelyteiltä kävelijöiden henkeä vaarantamasta ja liikenteen sekaan ja tästähän autoilijat riemastuvat, että tungetaan mopoautot valtaväylille ja pyörät taajamien autoteille. Että joko tässä kohta pitää alkaa rakentamaan autoille omaa tietään.

Autoilijat taas ovat sitä mieltä että pyörän ja kävelijän paikka on siellä kävely- ja pyörätiellä ja mielellään vaikka mahdollisimman syvällä jossian metsäpoluilla, että jos mieli tekee kuntoilemaan kävelyn tai pyöräilyn pariin, niin muuttakoot maalle pois ihmisten tieltä.

Pyöräilijät usein taas tuovat esille oman kantansa, kuinka kukaan ei ymmärrä ja Tampere vain polkee omia pyöräilijöitään. ("vitsi on oma keksimä" -lainaten kuuluisaa internet väläytystä)


Ratkaisu on teissä (enkä edes kuseta)

Itse sekä autoilijana että auton omistajana, pyöräilijänä että pyörän omistajana sekä kävelijänä että toimivien jalkojen omistajana voin vain sanoa, että ei auta kuin katsoa peiliin ja mennä itseensä, jos ei saa tuonne asvalttiviidakkoon itseään sopimaan muutaman hassun auton ja pyörän sekä toisen ihmisveljen sekaan.

Ei tämä Tampere mikään Kiina ole, kyllä te sinne mahdutte ja jos tuntuu ettette mahdu, ehkä kannattaa hankkia vain tietokonepeli, jossa pääsee harrastamaan jotakin näistä kolmesta vaihtoehdosta.

Mikäli tämäkin tuntuu liian haastavalta, en voi enää auttaa. Eikä voi luultavasti kukaan muukaan. Saatika edes halua.

Minä menen nyt tankkaamaan, pumppaamaan pyörän renkaisiin ilmaa, ostan uudet lenkkikengät ja olen tyytyväinen siihen, ettei tämä ole Kiina.

Ja eikun etiäppäin!

Moraali (ttomuus)

Tämä paljon puhuttu moraali on tunkeutunut näinä synkkinä päivinä jo kaikkialle.
Monissa suomalaisissa kodeissa sitä on ollut jo vuosia. Se on telkkarissa, lehdissä ja uskokaa tai älkää, mutta jopa joidenkin teidän naapureidenne kotona!

Viimeaikoina on puhuttu paljon eri medioissa moraalista ja sen puutteesta.
On ollut niin peniksiä lapsille mainoskatkoilla kuin valtaisaa julkisuutta saanut Yle tv kahden "homoilta" joka on saanut Hämäläiset kuohumaan.

Eihän tästä puutu enää kuin vihainen lauma ihmisiä heinähankojen ja soihtujen kanssa marssimaan pitkin katuja ja huutelemaan erilaisia iskulauseita. Kerrassaan kamalaa, etten vallan sano. Enkä sanokaan.

"Mutta ajatelkaa lapsia!"

Itse olen virne kasvoillani seurannut viime päivien tapahtumia ja heitellyt sinne tänne bensaa liekkeihin itsekin. Mielipiteethän ovat avoimia. Itse myönnän typeryyden nousevan välillä ylitse äyräiden kun koittaa tuoda omaa kantaansa esiin ja päätyykin vain huutelemaan "Ite oot!" ja "Mutsis!".

Ja kun keskustelu yltää tähän tasoon, on jatkamista enää turha edes ajatella.
Mutta miksi siis on niin tärkeää huutaa metsään, kun sieltä huudetaan samalla tavalla takaisin?

Mikäli ilmoitan olevani homoavioliittojen kannalla, olen joko "wannabe" joka haluaa kuulua massaan ja jonka säälipisteitä ei tarvita, sillä kaikki ovat tasa-arvoisia tai itse homo. Jos ilmoitan että homoavioliittoa kohtaan sanoo jo suomen laki, että tämähän ei nyt hyvä herrasväki ole sallittua ja ettei kirkollakaan ole tähän sanomista, olen natsi, Räsäsen koira, aivopesty tai jopa "helvetin säälittävä ihmisraunio joka ei tajuu mitään", kuten eräs henkilö asian minulle ilmaisi.

Tee se kuten Aku Ankka ennen vanhaan

Muistatteko kohun kun keksittiin ettei Akulla ole housuja? Tai kun eräs japanilainen sarjakuva pilasi lähestulkoon suomen nuorison?

Itse lueskelin vanhaa Roope-Setä lehteä 80-luvulta ja takakannessa minua odotti yllätys:

On se melkoinen jässikkä, Roope meinaan, vielä vanhanakin.
Ottakaamme kaikki oppia Roopelta ja eletään letkeästi, eikä murehdita turhia.

Ja eikun uutta huomista kohti!

Parkkeeraamisen maailma, osa 2

Olen päättänyt ruveta pitämään kirjaa Hämeessä tapahtuvasta kummallisesta perinteestä, nimittän auton parkkeeraamisen maailmanennätyskisoista. Normaalisti en moisiin kisoihin niin kiinnittäisi huomiota, mutta kun nämä ryökäleet tekevät huomioimatta jättämisen lähes mahdottomaksi.

Syy, mutta missä ihmeessä on seuraus?

Kesäisiä kuvia selaillessa ja etsiessäni taas niitä pieniä iloja aurinkoisesta päivästä, osui kuvien joukkoon taas yksi oman elämänsa supersankari, nimittäin Hämäläinen parkkeeraaja.
Kuten todistuskuvasta H ilmenee, on parkkeeraus tehty jälleen kaikkien normien, lakien ja ylipäänsä terveen järjen mukaisesti:


Kuten kuvasta huomaamme, on alunperin kauppa tarkoittanut parkkipaikat suoraan pysäköitäviksi. Parkkipaikalle mahtuu noin 12 autoa vierekkäin.
Täytyy kyllä myöntää, että melko luovasti mies osasi käsitellä kovan onnen ooppeliaan että sen noinkin sutjakkaasti sai peruuteltua ruutuihin. Takana seisovaa pakettiautoakin piti oikein pää ikkunasta pitkällä tihrustaa ettei vahingossa kylkeen tömäyttäisi.

Itse en voinut kuin napata kuvan, näyttää peukalolla hyväksyntäni ja ajaa paikalta kohti uutta parkkeeraamisen riemuvoittoa etsien.

Hei Hoi autokansa!

IKEA - sinne ja takaisin

Oli synkkä ja myrskytön päivä...

...ja minä raukka eksyin, minnepä muuallekaan, kuin Ikeaan.
Suomen neljäs IKEA myymälä on siis noussut tänne Hämeeseen meidän kaikkien suureksi iloksi.
Pääsin itsekin tätä ihmettä todistamaan, kun päätin hankkia uuden wc-istuimen. (äidyin hurjaksi yht' äkkiä)

Ensinnäkin yllätyin, kuinka vaivattomasti ja helposti tuolle laitokselle eksyi. Itse valitsin moottoritien kautta kulkemisen ja tämäkin sujui uusista kaistamuutoksista huolimatta hyvin.
Parkkipaikalla oltiin merkitty hyvin ja selvästi parkkialueet, eikä tyhjää ruutuakaan tarvinnut kauaa etsiä.
Tähän helppus sitten päättyikin.
Sisälle mennessä, törmäsimme ensimmäisenä pyörö-oveen ja tämän jälkeen avautui suuri, tyhjä hallitila. Sisäänpääsy itse liikkeen tiloihin oli jo varsin hankalaa puuttuvien opasteiden vuoksi.
Jonkin salaperäisen kulman takaa löytyneen portin kautta pääsimmekin tilaan, joka muistutti suurta ulkovarastoa korkeine hyllyineen ja laatikkopinoineen.
Luulimme jo kaupan olleen tässä, kun äkkäsimme suuren ihmisvirran kulkevan eräästä oviaukosta sisään ja ulos.
Tämä olikin ovi runsauden maailmaan. Maailmaan joka ahdisti enemmän kuin valaisi.

Sisällä kävellessä tuli tunne, jonka saan jokaisessa suuressa kauppakeskuksessa (joskus jopa lähikaupan lihatiskillä) että maailmassa on liikaa tavaraa ja liikaa idiootteja per jokainen tavara.
Itsehän sorruin samaan idioluution oravanpyörään ja ostin wc-kannen lisäksi vielä suolasirottimen sekä saippuatelineen.

Kassalle meidät livautettiin työntekijöiden toimesta suurten halli-ovien välistä (salainen VIP sisäänkäynti?) ja johdatettiin kassoille.
Hämmästys oli suuri, kun hymyilevän kassahenkilön sijaan, olikin vain tyly teksti "Itsepalvelukassa"
Seinässä oli lukulaite jolla itse ostokset piipattiin yksi kerrallaan, tämän jälkeen valittiin maksutapa (visa, visa electron, luottokortti yms.) ja laitettiin kortti lukijaan, pin koodi ja kuitti talteen. Kyllä siinä yksinkertaisempaa pyörrytti.

Ulos mennessä olisin mielelläni ostanut vielä juotavaa, mutta jonot eivät houkuttaneet alkuunkaan ja kolikoiden puutteessa, ei automaattikaan ollut vaihtoehto.

Autoon päästyäni ja parkkipaikalta ulos suunnattuani, päätin jälleen kerran, että ei nuo hehtaarihallit ole paikka näin pienelle ihmislapselle.

Loppulauselma

Mikäli etsit kodinsisustukseen ideaa, huonekaluja halvalla ruostalaisittain tahi kaktusta pöydänkulmalle, kyllä se sieltä löytyy. Mikäli tuntee olonsa kotoisaksi satojen muiden lemmingsien joukossa, etsimässä eteiseen sitä juuri oikean väristä räsymattoa, niin eikun hanaa vaan kurvailemaan IKEA:n parkkipaikalle. Kyllä siellä se kerta kannattaa käydä, jos ei muuten, niin voi sanoa käyneensä ja manata päälle.

Harmaa ihmiskunta

Viikko meni ilman päivityksiä, pahoittelen pitkää aikaa.
Nyt olen palannut ja taas on asiaa.

Kaikki maallinen

Oletko koskaan tonkinut kaappejasi kotona ja vastaan on tullut jokin tavara, jonka olet säilyttänyt sillä ajatuksella, että joskus vielä tarvitset sitä?
Tätä maagista päivää ei kuitenkaan koskaan tullut ja nin kävi, että tämä esine sisoo kaapissa pölyttymässä siihen saakka, että heität sen pois.

Itse törmään tähän aiheeseen suuremmissakin mittakaavoissa.
Nykyään kaikkea ostetaan vain sillä, että tuota saattaa joskus tarvita.
Kotisi saattaa pursuta tavaraa, jota et itseasiassa ole koskaan käyttänyt tai saatika tule koskaan edes käyttämään.

Etkö usko? Vilkaisepa lähimpään hyllyyn joka on katseesi etäisyydellä ja käy hyllyn esineet läpi. Kirjat, elokuvat, cd:t, koristeet ynnä muut.
Koska olet lukenut tuon kirjan, tuo tuolla kolmas oikealta?
Koska kuuntelit kasan alimmaisen cd-levyn kokonaan läpi? Katsoitko koskaan tuota punakantista elokuvaa uudelleen?

Huomaatko?

Katsele ympärillesi, mitä muuta löydät?

Itse törmäsin tähän asiaan jopa omassa kodissani ja ahdistuin.
Käyttämättömiä asioita kaikkialla, keittiössä, makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Kenkiä, vaatteita ja jopa kalastusta varten hankittu haavi, joka jäikin vain siivouskomeroon makaamaan.

Kaikki maallinen minkä täältä keräät, tänne se myös jää, usko huviksesi.

Kevään juhla

Suomen kevät

Taas on aika alkaa juhlistamaan alkoh... siis tulevaa kevättä.
Siihen kuuluu sauna, kaverit, grillaus, alkoholi, sauna, alkoholi, sauna, alkoholi, sauna... anteeksi, taisin hieman jämähtää aiheeseen.

Muistakaahan olla alkoholia ja juoda selvinpäin.
Ja jos hukutte, saatte selkäänne.

HYVÄÄ VAPPUA!

Tampereen Puhelin ja kusetuksen kultainen sääntö

Syylliseksi todettu, vangittu ja ammutaan aamunkoitteessa

Myönnän, älkää sanoko mitään, olen tehnyt syntiä.
Olen tilannut internet liittymän.
Lyököön minut vasamillaan maahan herra, sillä olen tehnyt syntiä!
Ja ei, en jättänyt sitä siihen..
Menin tilaamaan 24/1 Megabittisellä nopeudella varustellun liittymän...
Säälikää kurjaa...

Toisin sanoen, Tampereen Puhelimen asiakas täällä hei!

Oheisessa kuvassa, jonka kauniisti olen tähän blogiin liittänyt, demonstroin mitä olen saanut liittymästä jonka olen tilannut.
Asiaa on nyt käyty lävitse puhelimessa jo useampia kuukausia.

Ensin oli vika omissa laitteissa -> uusintaan
Sitten arveltiin vian olevan johdoissa -> uusintaan
Sen jälkeen löydettiin vika, että "Teillä tulee kupari vastaan 3 Megabitin kohdalla, ei tässä nyt ole muuta selitystä."
Tämän jälkeen puhelinsoittoja lisää, sillä mikään ei tuntunut auttavan ja uusia selityksiä suollettiin kuin suoraan "Kultaisen kusetuksen ABC" käsikirjasta.

Linjamme oltiin "pingattu" 16megabittiä sisään ja 2 ulos.
Tässä vaiheessa muistettiin myös mainita erikseen, kuinka meidän "kuparimme tulee vastaan vasta 18Megabitissä".
Kuidusta ei oikein kukaan osaa sanoa mitään.

Että näin, tervetuloa tänne Hämeeseen, meillä on ihmiset karjaa ja yritykset tökkivät sähkökepeille persuuksiin, että hähhäh, maksakaa vaan lisää.
Ja Hämäläinen senkun vetää hattua päästä ja kiitellen poistuu ovesta iloisesti ajatellen, että kyllä ne sitten palautuksissa tulevat takaisin ja hymyillen jatkaa kotiinsna syömään kylmää hernekeittoa.

Kun et voi enää ylittää kuin itsesi

Tämä oli taas sellainen päivä, jona toivoin ihmiskunnalle vähemmän kuin mitä se on jo saanut. Taas kerran kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta koska pidän kirjoittamisesta, kerron myös ne sanat.

Tampere oli tapansa mukaan kaunis ja sää lämpimän aurinkoinen, jonka pystyi synkeyttämään enää itsekäs, alkukantainen ja valloittavan laiska olento, suomalainen mies.

Tämä evoluution huipulla oleva, oman itsensä herra, ajaa paikallisen suurehkon kauppakompleksin huomaan uudehkolla Mercede Benz C200 coupellaan. Kyseisen ostoshelvetin ovat insinöörit aivot sauhuten miettineet ja piirtäneet suuren määrän parkkipaikkoja, jotka työmiehet sitten leipänsä eteen ovat asvaltilla toteuttaneet ja kauniisti merkiten maalanneet.

Vaan riittääkö tämä meille? Ehkei paikkoja olekaan tarpeeksi? Matkakin on niin kovin pitkä tuolta parkkipaikalta, peräti toistakymmentä metriä jos sattuu olemaan ruuhkainen päivä! Näin uumoilimme erään viehättävän rouvan kanssa, samalla katsoen kuinka tämä neandertaali vaappuu pullokassi heiluen kauppaan, jättäen uljaan rautaheponsa, mihinkäs muuallekaan kuin parkkeeramisen kieltävälle paikalle, nokka invalidipaikalle ja perä ahtaalle sisäänkulkureitille.

Mieleni teki taputtaa miestä olalle ja kysyä, että rikotaanko selkäranka nyt vaiko takaisin tullessa, että saat sitten ihan laillisesti ja vieläpä kokonaan parkkeerata sen velkapeltisi siihen invalidiruutuun, ettei tarvitsisi tuollain puolitiehen jättää.

Mielessäni pyöri vain vanhan englantilaisen komediasarjan repliikki; "However, I am a busy man and I can't be bothered to punch you at the moment. Here's my fist. Kindly run towards it as fast as you can."

Päivä jona Tampere pysähtyi

Esipuhe

Tänä synkkänä kevätpäivänä, perustin blogin. Se ei ollut erikoinen päivä, hieman lämmin ja sateinen.
Löysin viimein tarkoituksen tälle kaikelle ja sen tarkoituksen tulen jakamaan teille vielä monesti.
Olen se salainen numerotorni, joka vielä viestittää rajan takaa totuuksia, joita kukaan ei ymmärrä ja harvat enää kuuntelevat.

Syy ja seuraus

Tässä blogissa tulemme käsittelemään eri aiheita tosi-tv julkkiksista progemusiikkiin, alkoholista leivontaan, sekä kaikkeen mikä jokainen päivä meitä vaivaa, tökkii, naurattaa, inhottaa tai vain mietityttää.

Tulen jakamaan kanssanne ajatuksiani myös erilaisista internet ilmiöistä ja näiden ilmiöiden sisällöstä sekä todenperäisyydestä.

Vesa Keskinen ja kultainen Sampo

Ensimmäisenä blogimerkintänäni aloitan, jo ylhäällä tarkkaavaisimpien huomaaman, Vesa Keskisen uuden "Reality-shown" käsittelyn. Pääset parhaiten jäljille tästä.
Kyseessä on siis herra Keskisen oma tosi-tv ohjelma, mistäs muustakaan kuin omasta Tuurin kyläkaupastaan!

"Tuuri-ohjelmassa seurataan Veljekset Keskinen Oy:n Kyläkaupan arkea ja juhlaa. Se näyttää millaista on massiivisten tavaravirtojen, palveluiden ja majoituksen hallinta, kun asiakkaita on parhaimmillaan jopa 50 000 päivässä."


Hyvät ihmiset, minä esitän yhden välikysymyksen; mitä helvettiä?
Onhan se jo nähty, että kristityt perustavat oman TV-kanavan, josta esitetään vain kotivanhemmille ja lapsille sopivaa viihdettä, Kymppitonnia.
Ymmärrän toki, että jo keski-iän ylittäneet ihmiset haluavat päästä nopeasti kauppaan ja kaupasta pois, että pääsevät kotiinsa katsomaan ohjelmaa kaupasta.

Olen joskus törmännyt tällaiseen internetissä ja se alkoi "Yo dawg..."

"Jokaisella Tuuriin saapuvalla on oma tarinansa ja näistä tarinoista syntyy ohjelma, joka on kuin suomalaisen kesäloma, vilpittömän hyväntuulinen ja rento.
Ilmoittaudu mukaan kuvauksiin!"

Olen nähnyt elokuvan, jossa saunovista miehistä koostettiin heidän elämänsä tarina ja se elokuva oli koskettava kaikessa karuudessaan.

Mutta Juha 52 vuotta, joka on tullut ostamaan vaimolle virtsankarkailusuojia ei ole koskettava, kiinnostava saatika edes katselun arvoinen. Ja silti, joka päivä näitä ohjelmia tulee lisää ja jokainen ohjelma kerää entistä enemmän katsojia kotisohvilta

Tämähän on edelleen vain mielipide joka huudetaan kalliolta vuoristoon, mutta näistäpä se kansan tahto yleensä koostuu, pienistä huudoista loputtomaan maailmaan.

Minä valmistuin elämän koulusta ja lopputyönä vedin aikoinani television piuhat seinästä ja annoin digiboksini keräykseen. Ostin tilalle kirjan.