torstai 28. lokakuuta 2010

Minä vihaan ihmisiä...

...varsinkin sinua siellä takana!

Viimepäivinä olen taas päässyt todistamaan ihmisten lähimmäisen rakkautta.
Muuton vuoksi olen joutunut poistumaan kolosta (jota jotkut kodiksikin kutsuvat) harmittavan monta kertaa muiden Homo Sapiens lajitovereideni pariin, vain huomatakseni, että tänä päivänä syttyvä nuotio on monille yhtä uusi asia kuin 10000 vuotta sitten.

Pyörää keksimässä

Viimeaikaisten useiden empiiristen koetuloksien yhteenvetona, voin todeta että pyörä on keksitty toissapäivänä, se on valjastettu käyttöön eilen ja tänään sitä koetetaan ensimmäisen kerran.
Tämän voit todistaa varsinkin Tampereella varsin tehokkaasti.
Koskaan en ole elämässäni kohdannut moista kävelijä/pyöräilijä/autoilija välistä kilpailua ja vihanpitoa, kuin täällä Mansesterin sydämessä.
Silloin kun jää kävelijä alle, huudetaan autojen ja pyörin hirmuvallasta.
Kun pyörä jää auton alle, huutavat kävelijät voittokulkueessa, että huomaattekos miten paha tappaa toistaan.
Kun auto törmää toiseen, on pyörällä liikkuja voittaja ja kävelijä mielestään jo jumala.

Mutta missä vika?

Usein kuullaan, kuinka kävelijät haluavat pyörät pois kävelyteiltä kävelijöiden henkeä vaarantamasta ja liikenteen sekaan ja tästähän autoilijat riemastuvat, että tungetaan mopoautot valtaväylille ja pyörät taajamien autoteille. Että joko tässä kohta pitää alkaa rakentamaan autoille omaa tietään.

Autoilijat taas ovat sitä mieltä että pyörän ja kävelijän paikka on siellä kävely- ja pyörätiellä ja mielellään vaikka mahdollisimman syvällä jossian metsäpoluilla, että jos mieli tekee kuntoilemaan kävelyn tai pyöräilyn pariin, niin muuttakoot maalle pois ihmisten tieltä.

Pyöräilijät usein taas tuovat esille oman kantansa, kuinka kukaan ei ymmärrä ja Tampere vain polkee omia pyöräilijöitään. ("vitsi on oma keksimä" -lainaten kuuluisaa internet väläytystä)


Ratkaisu on teissä (enkä edes kuseta)


Itse sekä autoilijana että auton omistajana, pyöräilijänä että pyörän omistajana sekä kävelijänä että toimivien jalkojen omistajana voin vain sanoa, että ei auta kuin katsoa peiliin ja mennä itseensä, jos ei saa tuonne asvalttiviidakkoon itseään sopimaan muutaman hassun auton ja pyörän sekä toisen ihmisveljen sekaan.

Ei tämä Tampere mikään Kiina ole, kyllä te sinne mahdutte ja jos tuntuu ettette mahdu, ehkä kannattaa hankkia vain tietokonepeli, jossa pääsee harrastamaan jotakin näistä kolmesta vaihtoehdosta.

Mikäli tämäkin tuntuu liian haastavalta, en voi enää auttaa. Eikä voi luultavasti kukaan muukaan. Saatika edes halua.

Minä menen nyt tankkaamaan, pumppaamaan pyörän renkaisiin ilmaa, ostan uudet lenkkikengät ja olen tyytyväinen siihen, ettei tämä ole Kiina.

Ja eikun etiäppäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti